Kesä- ja heinäkuu olivat muuttopuuhien takia vähän hiljaisia blogikuukausia. On kuitenkin ollut hauska huomata, että kiireen keskelläkin lukeminen on ollut mukavaa, rauhoittavaa, jollain tavalla mieltä rauhoittavaa puuhaa, vaikka sitten olisikin lukenut verisiä poliisitarinoita. Tässä pieni yhteenveto viime kuukausien luetuista: Fables, Legends in Exile on ensimmäinen lukemani "sarjasarjakuva". Blogimaailman vaikutus Fablesiin tarttumiseksi on ollut aivan ilmeinen, enkä katunut. Luinkin kuun lopussa myös sarjan toisen osan, Animal Farmin, jossa sankarit seikkailevat nyt uusien ongelmien parissa.
Fablesit ovat täynnä viitteitä ties mihin lastensatuihin. Välillä melkein kaipasin erillistä satukirjaa rinnalle, ainakin ne paremmin tunteville sarjakuvatkin voisivat aueta vielä paremmin!
Scifi-haastetta jatkoin Isaac Asimovin klassikolla Säätiö. Hyvä, vaikka ehkä vähän erilainen kuin odotin. Pidin.
Samaa taas ei voi valitettavasti sanoa Steph Swainstonin Kuolemattomien kaartista. Vaikka olisin halunnut pitää kirjasta, ei se kyllä jälkikäteen ajateltuna ollut yhtään sitä mitä halusin. Hyväsi "älykäs fantasia" ilmeisesti siis... Kutkutusta tarttua sarjan muihin osiin ei ainakaan nyt ole tippaakaan. David Nichollsin One Day nousi kahden kuukauden parhaaksi kirjaksi. En tiedä, onko se kuitenkaan ihan niin ihana, että lukisin sitä uudestaan, mutta mielenkiintoinen soppa joka tapauksessa. Ja mahtava rakenneratkaisu! Nichollsin uusimmaisesta olen kuullut niin ristiriitaista palautetta, että en tiedä, aloitanko sitä ollenkaan.
Maineensa veroinen on mielestäni myös Agatha Christien Kymmenen pientä neekerinpoikaa. Hieno, klassinen salapoliisikertomus, jonka lukemista olin viivytellyt turhan pitkään. Kymmenestä pienestä neekerinpojasta alkoikin itselläni aikamoinen dekkariputki (lasken nyt kaikki trillerit yms. sujuvasti samaan luokkaan), joka melkein jo aiheuttaa kyllästymistä. Usein luen tietyn lajityypin kirjoja vain yhden kerrallaan ja jatkan sitten sujuvasti johonkin aivan toisenlaiseen kirjaan. Törmäsin ihan sattumalta
Anna Janssonin kirjaan Vaitelias Jumala. Ihan ok, joo, mutta... Ei vakuuttanut. Kommenttiboksissa onneksi kerrottiin, että sarja paranee, mutta vähän nuiva avaus sarjalle on aina huono. Janssonilla oli selvästi vähän liikaa elementtejä kirjaansa, tai harvinaista kyllä, kustannustoimittaja oli vähän liiankin innokas leikkaamaan tarinan sivujuonteita pois.
Jo Nesbø: Lepakkomies (Harry Hole 1)
vei norjalaispoliisin tarinan alkulähteille - Australiaan. Tarina oli verinen, ja pääsi valitettavasti vain ihan hyvä -luokkaan.
Lukumäärä on siis aika niukka, eikä laadullisestikaan valitettavasti ihan huippu. Syksyllä ilmestyy kuitenkin Suomessa huikea määrä mahtavia uutuuksia. Kaikkea ei voi saada kerralla, mutta olen valitettavasti jo ihan vähän harmissani, että en pääse seuraamaan Suomen kirjasyksyn uutuuksia nyt ihan niin tarkkaan kuin haluan - onneksi on blogit, ja varmaan voin toivoa vieraita tuomaan parhaita uutuksia tännekin. Toivon siis kanssabloggareiden olevan tänä syksynä harvinaisen rivakoita uutuuslukujensa kanssa :).
Harmi, ettei Kuolemattomien kaarti iskenyt. Minusta se oli erinomainen ja rohkea uuskumman edustaja.
VastaaPoistaFables on kutkuttanut minua jo jonkin aikaa. Minne tahansa menenkin, sarja tulee vastaan kehujen kera, enkä ole siihen vielä tutustunut. Pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni. Se kuulostaa kiehtovalta.
nyt sain vihdoin aikaiseksi hakea Fablesit kirjastosta - kiitos muistutuksesta ja suosituksesta!
VastaaPoistaRaija: Luulen, että Kuolemattomien kaarti oli kevyesti liian vaativaa, liian tiivistä, siinä oli minulle hassusti liikaa teemoja päällekkäin. Rohkea se tosiaan oli, ehkä minä siksi pelästyin :). Fablesista varmaan tykkäisit, tai ainakin minulle se oli ihmeellisen uudenlainen kokemus: Tarinoita voi kertoa näinkin ja muuhun voi viitata näin ja aiheet voivat olla tämmöisiä... Pidän! Pitää toivoa, että Fablesia on täälläkin kirjastossa.
VastaaPoistaanni.M: Hahaa, hyvä että nyt, ei olla enää sitten samoista jatko-osista taistelemassa :). Salla ja Booksy on tainneet onnistua kylvämään minuun kovimman Fables kuumeen, selvästi käy niin, että kun tarpeeksi jostain jutusta kuulee, siihen on pakko myöhemmin itsekin tutustua :).
Samaa mieltä, One Dayn rakenne on hieno.
VastaaPoistaKatja: On todellakin! Se jotenkin kantaa koko kirjaa, tai sitoo sen.
VastaaPoista