 |
| Kuva Wikimedia Commons |
Neurofiktiota on jo olemassa! Tarinankerronta mullistuu tulevina vuosina ehkä vielä enemmän kuin mitä kirjapainotaidon keksimisestä seurasi. Neurofiktiota kannattaa ehkä luonnehtia enemmän vertauksena syvän tarinallisiin peleihin tai hyppäyksenä käsin kirjoitetuista kirjoista 3D elokuviin.
Kirja ei ole ollut sama kirja kaikille
Fyysiset kirjat ovat säilyneet pitkään samanlaisina. Tai mitä oikeastaan on samanlaisuus? Painettu teksti on kaikille sama, mutta tietenkin eri ihmiset voivat kokea saman teksin hyvin erilaisina. Samasta pohjasta voi siis syntyä hyvin erilainen kokemus.Rajaniemi esittelee luennolla, kuinka kirjallisuus voi olla muuttumassa ainakin yhden sivuhaaran verran.
Neurokirjallisuudessa tarkkaillaan lukijan aivosähkökäyrää reaaliajassa ja kirja reagoi siihen. Nyt se on periaatteessa taloudellisesti mahdollista jo melko suurille massoille. Siis panta päähän ja menoksi!
Kun kirjasta tehdään yhteinen kokemus
Kun lukija aloittaa kirjan, se alkaa jokaiselle lukijalle samalla tavalla, mutta lukuprosessin mittaan alkaa muokkautua tai korjata itseeään sen mukaan, mitä lukija kokee. Välissä ei tarvita mitään epäluotettavaa haastattelututkimusta, sillä päässä oleva härveli syöttää kirjalle dataa reaaliajassa. Lukukokemuksesta tulee siis jokaiselle lukijalle räätälöity. Itselleni tuli mieleen, voitaisiinko tällä tavalla luoda esimerkiksi samantasoinen kauhun tai liikutuksen kokemus kaikille kirjan lukeneille. Voisiko tulevaisuuden Stephen Kingin tuotanto siis olla henkilökohtaisen kokemuksen kautta yhtä pelottavaa kaikella ja toisaalta taas chick lit -tarinan päähenkilö yhtä samaistuttava henkilö jokaiselle lukijalle? Entä, miten erilainen tai samanlainen yksi kirja on neurokirjallisuuden ansiosta 15 ja 50 vuotiaana luettuna?Luennon lopuksi esitettiin paljon mielenkiintoisia kysymyksiä, joita mietin myös itse eteenpäin. Miten kirjallisuuskriitikoiden rooli muuttuu? Tuleeko heistä psykologeja, jotka arvostelevat kirjan synnyttämää tunneaallokkoa vai koodareita, jotka tutkivat valinnaisia vaihtoehtoja tuottavien algoritmien hyvyyttä?
Entä miten kirjailijan rooli muuttuu? 48 erilaisen sujuvan juonipolun kehittäminen kirjalle on vielä vaikeampaa kuin yhden.
Miten voimme keskustella kirjasta, joka muuttuu lukijan mukaan? Olemmeko lukeneet saman vai eri kirjan kuin ystävämme?
Entä, onko kirjan tarjoama kokemus niin paljon tärkeämpi kuin maailma, jonka kirjailija on halunnut luoda, että olemme valmiita antautumaan sille? Tuleeko neurokirjallisuudesta klassisen kirjallisuuden vierellä elävä sivuhaara, jyrääkö se perinteisen, jäykän tarinankerronnan vai kuoleeko se ennen kuin edes syntyy kunnolla?
Suosittelen puolituntisen luennon katsomista lämpimästi. Siinä tuli myös paljon mielenkiintoista knoppitietoa niin kirjallisuuden tulevaisuuden skenaarioista (sosiaalisempaa, "viittaavampaa", pelimäisempää) kuin aivotoiminnastakin (lukiessa jostain asiasta aivon ne osat aktivoituvat, jotka aktivoituisivat myös tuota asiaa oikeasti tehdessä).
Miten on, kiehtooko vai kauhistuttaako?
Sekä että! Tavallaan toi on upea ja jännittävä mahdollisuus, tavallaan taas musta tuntuisi omituiselta, että kirja muuttuisi pelottavammaksi tai hauskemmaksi lukijan mukaan - mikä tässä olisi kirjailijan rooli? Mielenkiintoista ainakin.
VastaaPoistaMinäkin luulen, että tästä ilmiöstä tulee ennemminkin sivuhaara kuin sellainen koko kirjallisuuden jyräävä ilmiö. Mielestäni esimerkiksi teattereissa taitaa jo olla jotain "yleisövaikutteisia" esityksiä, mutta sitten toisaalta, tämmöinen suoraan aivoista mittaaminen... Minua tämä kiehtoo kyllä kovasti, haluaisin "lukea" saman kirjan useampaan kertaan ja kokeilla, miten se muuttuisi tai muuttuisiko mitenkään :)
PoistaMelkoinen visio eikä vissiin siis edes ihan pelkkä visio. Olen utelias, mutta toisaalta ajatus kauhistuttaa kyllä enemmän kuin kiehtoo. Luulen, etten ole vielä valmis lukemaan kirjojani "panta päässä", vaan toistaiseksi haluan ottaa vastaan sen, mitä on ns. ennalta päätetty. :)
VastaaPoistaMielenkiintoinen skenaario kyllä, en vielä videota katsonut mutta tiadanpa katsoa kun tulee hyvä hetki.
Video on pitkähkö mutta mielenkiintoinen, siinä käsitellään jonkin verran myös muita mahdollisia kirjallisuuden kehityksen suuntia kuten esim. sosiaalisemmaksi muuttumista. Siitä minulle tuli esimerkkinä Readberry mieleen!
PoistaHaa, minun päästäni on otettu tuollaisia aivokuvia! :D
VastaaPoistaOlipa muuten todella mielenkiintoinen postaus. Mitään fiksua en osaa tähän kommentoida. Ehkä palaan myöhemmin esittämään pureskellumman ajatuksen.
Hahhah, kiitos kommentista joka tapauksessa :). Hah, heti kun tällaisiin projekteihin tarvitaan koekaniineja, minäkin lähden aivokuvannettavaksi ;).
PoistaHei, pakko kommentoida, tuli nimittäin elävästi mieleen tällaisen kirjallisuuden "esiaste": luin lapsena (kun vain vielä muistaisin mikä kirja oli kyseessä) lasten/-nuortenteoksen, missä lukija sai valita tietyissä kohdin kinnostavimman juonipolun. Se meni siis näin: jos haluat tätä, mene sivulle se ja se, jos taas tätä toista, sivulle se ja se. Ja näitä käännekohtia oli muistaakseni useampia. Kirja lukeminen oli sen verran jänskää, että muistan tämän idean hyvin, vaikken enää sitä mikä kirja tai edes millainen juoni oli kyseessä. Kokonaan paperisessa versiossa tämä mahdollistaa sen, että kirjan voi ainakin halutessaan lukea monella tapaa. Jos taas seuraillaan aivojen reagointia, luulisi, että ainakin perättäin luettuna tulisi aika samankaltainen kokemus. Riippuu varmaan siitäkin vaikuttaako oma mieliala, joka voi tietysti eri päivinä olla erilainen. :)
VastaaPoistaKiitos kommentista!
PoistaTarkemmin ajateltuna minäkin taidan muistaa nuo! Lopuksi piti tietysti lukea kaikki mahdolliset vaihtoehdot :).
Minua kiinnostaa näissä neurokirjoissa se, olisiko mahdollista esimerkiksi kokea kirja samalla tavalla ensin jonkun kaverin kanssa ja sitten lukea se kaverin äsken lukema versio ja verrata sitä siihen, mitä itse oikein sai. Luulen, että mieliala tai vaikka äskettäin koettu voimakas kokemus voisivat neurokirjoissa vaikuttaa lukemiseen: onhan sitä joskus vaikka paljon herkempi kuin muulloin jne.
"Choose your own adventure" on kokonainen genre tuollaisia kirjoja. Lisäksi on runsaasti interaktiivista fiktiota digitaalisessa muodossa. Monipolkuiset tarinat eivät sinänsä ole mikään uusi idea, mutta neurokirjallisuus olisi toteutus, joka reagoi lukijan mielialaan.
VastaaPoistaKiitos kommentista! "Choose your own adventure" on minulle ennestään vieras, pitääkin googlettaa! Mieleen tulevat ensin nuo Idan mainitsemat nuortenkirjat, jännää, että toteutus ei ole ainakaan massoille yleistynyt ihan hirveästi. Ehkä se on liukunut enemmän pelipuolelle?
PoistaNeurokirjallisuus kiehtoo minua ehkä siksikin, että siinä päätöksiä tarinan jatkumisesta ei varsinaisesti tarvitsisi tehdä itse, vaan jokin muu kehittäisi tarinaa jatkuvasti.