Vuosi valejuoniselostuksen jälkeen

Tasan vuosi sitten kirjabloggaajat järjestivät lukijoiden hauskuudeksi ja koululaisten kiusaksi valearvio-flashmobin. Minä osallistuin tempaukseen Minna Canthin Työmiehen vaimoa käsittelevällä bloggauksellani. Juoniselostus ja siitä tehty "analyysi" olivat tietenkin täysin tuulesta temmattuja, olihan tarkoituksena harhauttaa koulutehtäviinsä valmiita vastauksia googlettelevia koululaisia.

 Joillekin ihmisille ajatus tahallisesti väärän tiedon lisäämisestä internetiin tuntuu ikävältä, mutta mielestäni tempaus oli paikallaan. Mielestäni se teki muuten helposti näkymättämäksi jäävän ongelman näkyväksi ja aktiiville opettajille helpommaksi todeta. Kaikki lukemani valejuoniselostukset ovat olleet sen verran kaukana todellisuudesta, että niiden valheellisuuden huomaa jo suunnilleen oikean kirjan takakannen luettuaan.

 Koska luulen, että aika harva ihminen huvikseen googlettelee hyvän aikaa sitten kirjoitetun kirjan juonta, voisi päätellä, että ainut ihmisryhmä, jolla tähän on suoranainen motiivi, ovat koululaiset. Oppilaiden juoniselostusten haun yleisyydestä kertonee se, että oma Työmiehen vaimo -parodiapostaukseni pysyttelee edelleenkin sivupalkkini top3 -luetuimmat postauksien joukossa. Vuoden aikana Työmiehen vaimosta kertovaa bloggausta on Bloggerin omien tilastojen mukaan katseltu 1518 kertaa. Kesäaikaan Työmiehen vaimo ei juuri pyörinyt suosituimpien hakusanojen joukossa, mutta pulpahti taas syyskuussa pintaan.

Selkeitä kiinnijäämisiäkin on tapahtunut: Esimerkiksi Sallan blogin Seitsemän veljestä -postauksen kommenttiosassa kaksi opettaja kertoo tulleensa postaukseen koululaisen erikoisen juoniselostuksen takia. Mielenkiintoista, sillä "kenen tahansa" luulisi osaavan päätellä, että Seitsemään veljekseen eivät kuulu huumesodat tai moottoripyöräjengit.

Minulta sympatiaa koulutehtävänsä kopioiville koululaisille ei juuri heru. Kaikenlaisia plagiointitapauksia on tapahtunut viime aikoina runsaasti myös ns. paremmissakin piireissä - Marimekon suunnittelijoiden lisäksi haluan viitata tässä myös Saksassa jatkuvasti vellovaan poliitikkojen kopioitujen väitöskirjojen vyyhtiin - mutta juuri siksi oman päättelyn ja omien ajatusten merkitystä täytyy korostaa varsinkin Suomen kaltaisessa pienessä maassa, jossa omaperäisyys, luovuus ja kekseliäisyys ovat selviytymisen avaimia.

Ei, tässä ei mielestäni todellakaan enää ole kyse pelkistä yksittäisistä kopioidusta äidinkielen esseistä tai kirjallisuustehtävistä. Vien tämän suoraan koko maan ja maanosan kansantalouden tasolle. Jos omia ajatuksia ja luovuutta ei ala löytyä, toinen mahdollinen todellisuus on se, jota veljeni hyvin mielenkiintoisesti omassa Etelä-Koreaan sijoittuvassa vaihtoblogissaan kuvaa. Jos muiden ajatusten suora kopiointi on ihan ok, tässä vaihtoehdossa me suomalaiset ja eurooppalaisetkin voimme yrittää kilpailla samassa joukossa kuin miljoonat aasialaiset uutta Samsungia luoden. Siinä skabassa pärjäävät parhaiten ne, jotka nukkuvat neljä tuntia yössä ja käyttävät kaiken muun aikansa asioiden ulkolukuun (ja torkahteluun ympäri vuorokauden). Omia ajatuksia ei juuri kannata olla, ellei sitten ole siinä pienessä valitussa joukossa, jolta omia ajatuksia ja johtajuutta vaaditaan.  Jokainen voi tietysti miettiä, miten hyvin lievään kermaperseilyyn tottunut kansakuntamme siinä kilpailussa pärjää.

Tätä tempausta tuskin tarvitsee hetkeen toistaa, sillä Google pitää huolen siitä, että paljon klikattuun ja linkitettyyn postaukseen pääsee jatkossakin helposti yhä uudestaan ja uudestaan.