Mitä NaNoWriMo opetti minulle itsestäni, kirjoittamisesta ja ihmisenä olemisesta

Osallistuin National Novel Writing Monthiin, NaNoWriMoon nyt toisen kerran. Ideana on haastaa itsensä ja kirjoittaa marraskuun aikana vähintään 50 000 sanaa pitkä kirja. Palkinnoksi saa voittajafiiliksen, lainata kivoja kuvia ja katsoa kivan pienen videoklipin.

Kuva nanowrimo.org

 Tuliko selväksi? I DID IT! Kaikesta (aloitus ilman mitään järkevää kuvaa juonesta, marraskuulle sijoittuneista vierailijoista ja viimeisten päivien loppupaniikista) huolimatta tein sen, eli kirjoitin 50.000 sanaa pitkän romaanin. Siinä on alku, keskiosa ja loppu.

Kuten moni varmasti aavistaa mutta ei silti anna rajoittaa uteliaisuuttaan, "kirja" on niin keskeneräinen että ei tule nykymuodossaan näkemään ikina koskaan kenenkään muun kuin minun katsettani.

Olen silti, tietenkin, hyvin hyvin tyytyväinen siihen, että haastoin itseni ja tein sen - kirjoitin jo toisen kirjan mittaisen tekeleen.

Kuukauden aikana opin ainakin tämän:

• 1000 sanaa kirjoittaa puolessa tunnissa, jos on teknisesti yhtä nopea kirjoittaja kuin minä ja tietää, mitä tekee.
• Jos ei tiedä, mitä tekee, voi 1000 sanan kirjoittamiseen käyttää helposti neljä tuntia, vaikka olisi teknisesti yhtä nopea kirjoittaja kuin minä.
• Optimaalinen kirjoitusrupeamani olisi noin tunti aamulla ja tunti illalla
• Edellinen tarkoittaisi parhaimmillaan noin 4000 sanaa päivässä. Aika tai sen puute siis ainakin minulle vain tekosyy olla kirjoittamatta "jotain suurta".
• Kun, huomatkaa, kun, alan kirjoittaa oikeaa kirjaa (tälle lienee parempi asettaa deadline), suunnittelen ensin kokonaisuuden kappale kerrallaan, päätän mitä missäkin luvussa tapahtuu ja kirjoitan ne sitten (näen jo upean post it -kollaasin). Tämän jälkeen teen toisen kierroksen, jossa harrastan raakaa editointia. Leikkaan noin puolet dialogista pois.
• Osaan vielä kirjoittaa aika huonosti. En tiedä esimerkiksi lopullisen tekstin hiomisesta juuri mitään, koska kärsimättömänä ihmisenä kaahotan mieluummin ensin kerran loppuun ja hion sitten jos aikaa on.
• Tutut paikat ja henkilöt alkavat vaikuttaa aivan erilaisilta kuin ennen, kun miettii, mitä ominaisuuksia niistä tai heiltä haluaa poimia omaan, keksittyyn tarinaansa.
• Edelliseen liittyen: Minun on vaikeaa tai mahdotonta rakentaa täysin tuulesta temmattuja ihmisiä.
• Määrälliset tavoitteet ovat siinä mielessä hyviä, että niihin pääsemistä on helppo mitata. Tämän ansiosta on myös helppo sanoa itselleen, mikä on tarpeeksi.
• Jokin muutos elämässään on helppo tehdä uskottelemalla sen olevan vain väliaikainen.

Osallistuitko sinä NaNoWriMoon? Oletko ajatellut osallistua?